Sivut

tiistai 9. lokakuuta 2012

9.10.12

Elämä näkyy tosiaan valinneen sen huonomman puolen tällä syksylle.
Hanski oli toissa yön sairaalassa jalkansa takia, 
minä sairauslomalla fibran takia ja nyt vielä tämä:

R.I.P.
Iida Annabella Koikkalainen
10.10.2003-9.10.2012

17 kommenttia:

  1. Voi itku, olen tosi pahoillani! Ikävä on varmasti suuri. Mikähän siinä on että kaikki kurja tahtoo kasaantua.

    VastaaPoista
  2. Voi kamalaa! Itku tuli. :( Voimia sinne!

    VastaaPoista
  3. Mitähän varten kaikki ikävät asiat kasautuvat... Hali!

    VastaaPoista
  4. Hyvin tulee oma viime joulun alus ja alkuvuosi mieleen, surua surun perään. Otan osaa! Kanna muistoja ylpeydellä. Oman suruni puin riipukseen tammikuussa, tee jotain mitä voit pitää lähelläsi, se helpottaa! Halauksia!

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti raskaan ja harmillisen syksyn jälkeen koettaa parempi ja pirteämpi alkutalvi =o)

    VastaaPoista
  6. Voi ei!!! Niin ihana otus. Kamalan kurjia uutisia! Halaukset.

    VastaaPoista
  7. Voih! Voimia pimeään syksyyn!

    VastaaPoista
  8. Voi ei :( Olen todella pahoillani, että näin on käynyt. Tämä vuosi on jostain syystä tuonut jos kellekin mukanaan surua surun perään. Ihan paska vuosi siis.

    VastaaPoista
  9. Olen pahoillani rakkaan ystävän menetyksestänne! Voimia suruun ja kaikkeen ikävään, mitä olette kohdanneet!

    VastaaPoista
  10. Voi ei kuinka ikävää! Voimia ja jaksamista! <3

    VastaaPoista
  11. Voi,voi sentään. Toivottavsti sun fibra lakkais kipuilemasta ja hanskikin tulisi kuntoon. Rakkaan koiruusen menetys on kova paikka,voimahaleja teille. Meidänkin koiruunen on vanhus,on jo 13v täyttänyt ja labbiksilla keski-ikä on 12v.

    VastaaPoista
  12. Voi kun ikävää. Jaksamista Sinulle !

    VastaaPoista
  13. Miten ihmeessä maailmankaikkeus aina kasaa kerralla kaiken kurjan niskaan - jaksamista sekä terveysasioiden keskelle ja arjen opetteluun ilman karvaista perheenjäsentä.

    VastaaPoista
  14. Paranemista sulle ja Hanskille. Kaikkea hirveyksiä tapahtuu siellä sun täällä, ehkä koiran menetystä voisi ajatella niin, että nyt sillä on hyvä olla. Olisi yksi murhe vähemmän murehdittavana.

    VastaaPoista